Blogia ei tällä hetkellä päivitetä lainkaan. Ajankohtaiset tiedot ja hinnat saat sähköpostitse, puhelimitse ja Facebookia seuraamalla.

katri.liimatainen@gmail.com/ 050 304 6350 (ma-pe 12-16)

 

 

Syksy 2010

Treeniryhmät tällä hetkellä yhdistettynä seuraavasti:

KESKIVIIKKOISIN

Klo 18 Osaavat/Edistyneet (TOKO-painotteinen)

Klo 19 Aloittelijat/Edistyneet (perustottelevaisuuspainotteinen)

 

Hinta 5e/kerta. Ilmoittaudu treeneihin puhelimitse (klo 10-17), tekstiviestitse tai sähköpostitse. Sähköpostia käyttäessäsi viimeistään saman viikon maanantaina.

 

TOKO-valmennusryhmän syyskauden loput ohjatut treenit (kisaaville):

TO 21.10. klo 18- (Luoksetulo ja oma aihe)

TI 16.11. klo 18- (Paikallaolot, yhdistelmäharjoitus ja oma aihe)

TI 14.12. klo 18- (Seuraaminen ja oma aihe)

 

Hinta 10e/kerta (sisältää ohjaamattomat kimppatreenit torstaisin klo 18-20). Ilmoittautuminen kuten edellä.

 

Kysy lisää!

Jos haluat tuoreimmat tiedot Canerokin toiminnasta, liity tiedotuslistalle ilmoittamalla asiasta sähköpostitse: katri.liimatainen(POISTA TÄMÄ)@gmail.com

Pahoittelen, että tämä blogi on jäänyt täysin päivittämättä pitkäksi aikaa. Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni, miettiä blogin käyttötarkoituksen muutenkin vähän uusiksi ja alkaa tuottaa tänne jotain tekstiä...

Tässä kevään 2010 treeniryhmät (juhannukseen asti, sitten alkaa kesätauko ja sen jälkeen uudet aikataulut)

MA klo 18 ALKEET

MA klo 19 OSAAVAT (tähtäimessä toko alo/BH)

KE klo 18 EDISTYNEET (alkeista seuraava)

KE klo 19 KOIRATANSSI

Treenit 5e/kerta, ilmoittaudu esim. p./tekstiv. 050 304 6350

 

TI klo 17 Penturyhmä

KE klo 11 TOKO - päiväryhmä

KE klo 18 TOKO ALO/AVO

KE klo 19 TOKO - lyhytkurssit (voi osallistua myös treenien tapaan)

TO klo 17 Harrasteluryhmä

TO klo 18 TOKO VOI/EVL (siirtyy viikolla 44 eli lokakuun lopulla tiistaille klo 19)

 

Joka kerralle ilmoittaudutaan erikseen, p. 050 304 6350. Hinta 5e/kerta.

Tulossa myös uusia ryhmiä!

Koiratanssi-kurssi alkaa 28.5.
Harjoituskertoja on neljä torstaisin 28.5.-18.6. n. klo 18 alkaen.
Lisäksi kurssiin kuuluu teoriatunti maanantaina 15.6. klo 18.
Kurssilla harjoitellaan (lähinnä koiran) liikkeitä ja liikesarjoja ilman musiikkia. Kurssin tarkempi sisältö muovautuu osallistujien aiemman kokemuksen perusteella. Tasovaatimuksia kurssille ei ole, mutta jonkinlainen kontakti olisi hyvä olla.
Kurssille mahtuu 5 koiraa. Hinta 35e (valmennuspakettilaisille 30e).

Koirajumppa-peruskurssi alkaa 3.6.
Harjoituskertoja on neljä keskiviikkoisin 3.-24.6. klo 18. Kurssiin ei sisälly erillistä teoriaa.
Kurssilla tehdään harjoituksia, joissa koirat liikkuvat monipuolisesti. Harjoitellaan myös perusvenytykset. Ainoa tasovaatimus on, että koira osaa seurata makupalaa. Koiran on myös osattava keskittyä porukassa.
Kurssille mahtuu 5 koiraa. Hinta 25e (valmennuspakettilaisille 20e).

Ilmoittautumiset molemmille kursseille 26.5. mennessä: katri.liimatainen(at)gmail.com, p. 050 304 6350 (arkisin klo 10-17)
Ilmoittautumiseen tarvitaan osallistuvan koiran nimi, rotu ja ikä, koiranohjaajan nimi ja puhelinnumero. Koiratanssikurssille myös lyhyesti mahdollinen aikaisempi kokemus koiratanssista (ja tokosta).

Aurinkoista kesän odotusta!
Katri

 

Valmennuspaketit ja treenikausipaketit loppukeväälle ovat nyt tarjolla!

Treenikausipaketti sisältää treenipaikan viikottaisiin, osallistujamäärältään rajoitettuihin treeneihin kaudelle viikosta 15 viikkoon 26. Viikkoja on 12 ja kausi sisältää vähintään 10 ohjattua treeniä. Loput kaksi saattavat olla ohjaamattomia omatoimitreenejä tai sitten normaalisti ohjattuja. Kausipaketin hinta on 50e.

Valmennuspaketti sisältää em. treenikausipaketin, koirakkokohtaisen koulutussuunnitelman sekä tietyt lisäedut.

Kauden päätteeksi valmennettava saa kopion treenipäiväkirjasta omalta osaltaan, erikseen sovitussa muodossa.

Valmennuspakettiin sisältyy alennus muista normaalihintaisista Canerok-palveluista valmennuskauden aikana. Ks. hinnasto alempana. Alennus koskee sitä koiraa, jonka kanssa valmennuksessa on mukana. Alennusta EI voi yhdistää muihin tarjouksiin (esim. ”joka 6. kerta puoleen hintaan” –tarjous). Alennus koskee vain Canerokin tavallisia palveluita, ei erikoistapahtumia eikä tuotteita. Saman ohjaajan 2. jne. koiran valmennuspaketista myönnetään alennus, jos paketit tilataan samalle kaudelle.

 

Treenipaikan lisäksi valmennussopimus sisältää viikottaisen vapaavuoron, eli ajan, jolloin kaikki valmennettavat voivat käydä omatoimisesti treenaamassa porukalla.

Paketti on nyt ensimmäisellä kaudella tutustumistarjouksessa 95e (normaalihinta vastaavan pituiselle kaudelle n.115e, hinta määritellään joka kaudelle erikseen).

Kysy lisää valmennuspaketin yksityiskohdista tai tilaa paketti itsellesi

puhelimitse: p. 050 304 6350 (klo 10-20)

sähköpostitse: katri.liimatainen(POISTA TÄMÄ ROSKAPOSTIN ESTOTEKSTI)@gmail.com   

tai käymällä liikkeessä: Koulukatu 3 (yläkerta), avoinna ke klo 12-16

Kaikki palaute paketeista on äärettömän tervetullutta, että paketteja voidaan kehittää edelleen seuraaville kausille.

 

kenelle paketit sopivat?

Valmennus- ja treenipaketit sopivat sellaisille tokoilijoille, jotka ovat valmiita sitoutumaan säännölliseen koulutukseen tietyksi ajanjaksoksi.

Valmennuspakettiin sisältyvä koulutussuunnitelma vaikuttaa myös treenien suunnitteluun ja vie tehokkaammin eteenpäin juuri niitä, joille sellainen on tehty. Sen avulla koiranohjaajan on helpompi harjoitella myös omatoimisesti.

HINNASTO

kaikki ryhmätreenit                   5e/koira/kerta

treenikausi vko 15-26/09         50e/koira

koulutussuunnitelma 2kk          65e/1. kausi, 60e/seuraavat

yksityistunnit                              30e, joka 6. kerta puoleen hintaan, valmennuspaketin yhteydessä aina 25e

hieronnat ja luontaishoidot        30e, joka 6. kerta puoleen hintaan, valmennuspaketin yhteydessä aina 25e

normaalimittaiset kurssit (5-6 kertaa) valmennuspakettilaisille -5e kurssin hinnasta

harjoituskisat, valmennuspäivät jne. hinnoitellaan erikseen, samoin valmennettavien alennukset määritellään erikseen.

 

 

Muokkasin tätä kirjoitusta vähän paremmin ajan tasalle.

Toistaiseksi kannattaa käyttää puhelinta erityisesti kiireellisissä asioissa, sillä tietokoneen kanssa on ollut jonkin verran ongelmia. Jos asiallasi ei ole kiire, voit laittaa myös sähköpostia.

TILAT JA AUKIOLOAIKA

Canerokin tilat ovat nykyään maailmankauppa Hiirenkorvan yläkerrassa, osoitteessa Koulukatu 3. Siellä on nyt vastaanotto- ja teoriatilat. Tilat ovat avoinna keskiviikkoisin klo 12-16 sekä sopimuksen mukaan.

KURSSIT

Alla on lyhyesti "kylmät faktat" seuraavista alkavista kursseista, mutta kannattaa kysellä tarkemmin vaikka puhelimitse tai tiloissa käymällä. Puh. 050 304 6350 (klo 10-20, parhaiten saanee kiinni 10-16). Osoitteessa http://katri.liimatainen.googlepages.com on yleisempiä asioita koulutuksista jne. Ilmoittautumiset kursseille viimeistään viikkoa ennen kurssin alkua puhelimitse tai sähköpostitse (puhelimitse voi kysellä vielä myöhemminkin). Sähköpostiosoite on katri.liimatainenATgmail.com (HUOM! korvaa AT @-merkillä)

Perustottelevaisuus 2 -kurssi

teoria/suunnittelu ma 30.3. klo 18, harjoitukset tiistaisin 31.3., 7.4., 14.4., 21.4. klo 18. Kurssille mahtuu 6 koiraa. Hinta 35,-/koira.

 

TOKO-alkeiskurssi

teoria ma 6.4. klo 18, harjoitukset keskiviikkoisin 8.4., 15.4., 22.4., 29.4., 6.5. klo 18. Kurssille mahtuu 5 koiraa, hinta 45,-/koira.

Muita alkavia kursseja: huhtikuussa pentukurssi (45e), toukokuussa TOKO-jatkokurssi (45e) ja koiratanssikurssi, kesäkuussa koirajumppa. Tulossa myös TOKO-harjoituskisat ja TOKO-valmennuspäivä. KYSY TARKEMMAT TIEDOT!

RYHMÄT

TOKO-alemmat luokat tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 19

TOKO-ylemmät luokat torstaisin klo 17

Hinta 5,-/kerta.

 

Lähdettiin eilen Juuson kans Marin mukaan tallille. Mari ratsasti ensin ja minä sitten köpöttelin myös.

Taustaksi selvennettäköön, että Ravels tosi suurena ja isoliikkeisenä hevosena on varsinkin tällaiselle satunnaiselle ratsastelijalle tosi työläs pysyä edes selässä. Sen kanssa saa helposti itsensä tosi kipeäksi, kun ei omaa käytännöllisesti katsoen minkäänlaista ratsastuskuntoa. Siitä on yli 10 vuotta, kun olen ratsastanut säännöllisesti! Tämän vuoksi olen päättänyt mennä sen kanssa enimmäkseen käyntiä, jossa pystyn keskittymään ratsastukseen, enkä pelkkään selässä pysymiseen. Lisäksi sitten ravailen vähän lähinnä ympyröitä. Mutta katsotaan nyt, kuinka tämä tästä kehittyy, jos vaikka saisin aikaiseksi käydä vähän useammin. Joka tapauksessa ensi viikolla pitäisi käydä kokonaista kolme kertaa, kun Mari on vähän reissussa.

Ihan aluksi yritin vain ratsastaa käyntiä ja saada sen toimimaan siinä ja taas vaihteeksi jonkin sortin yhteisymmärrystä välillemme. Jostain syystä Ransu meinasi olla koko ajan tosi vino, mutta sitten sain Marilta hyvän vinkin, että en ratsastaisi uraa pitkin, vaan vähän sisempänä, koska silloin ei unohda ratsastaa sitä hevosta. Ja juuri niinhän minulle oli käynyt, että annoin sen kulkea uraa ihan itsekseen... Ympyröillä se tuntuu muuten toimivan paremmin vasemmassa kierroksessa, mutta se tulee sisäpohjetta vasten. No, Marilla oli tällekin ilmiölle jokin tosi looginen selitys, josta minä ymmärsin ehkä noin puolet. Joka tapauksessa sen verran vähän, etten yritäkään selittää sitä tähän.

Sitten tehtiin pohkeenväistöjä, jotka menivät aluksi ihan hyvin, mutta sitten yhtäkkiä oikealle tehdessä homma meni ihan hysteeriseksi hihittelyksi, koska meillä oli hevosen kanssa niin eri visiot siitä, mitä oltiin tekemässä. Ravels luuli, että me mennään epämääräistä suoraa, jossa tehdään pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Tai no, niitähän me siis tehtiinkin, koska se oli sen visio. Minun visio oli edelleen tehdä pohkeenväistöä... Kaikenlaisten kiemuroiden jälkeen saatiin homma vielä jotensakin sujumaan.

Sitten mentiin vähän kevyttä ravia ympyröillä. Heti kun se oli mennyt kohtuuhyvin kumpaankin suuntaan aloitettiin loppukäynnit. Aika pian kipusin alas selästä, kun olen huomannut, että kannattaa itsekin kävellä loppukäynnit, ettei tule niin kipeäksi.

Sitten tähän uuteen päähänpisto-projektiin... Tai siis päähänpisto ei ole mikään uusi, mutta projekti on. Enää ei riitä se, että juoksuttaa koiraa kuin hevosta. Nyt kokeillaan tokoa hevosen kanssa! Siinäpä sitten loppukäyntien ohessa kokeiltiin vähän seuraamista, joka kyllä Ransulta sujuu jo ihan luonnostaankin hyvin. Tosi outoa vain itselle taluttaa hevosta oikealta puolelta... Hokasin oikeastaan vasta nyt, että hevos- ja koiratouhuissa on tuollainen oleellinen ero, että koiran kanssa "kaikki" tehdään oikealta puolelta ja hevosen kanssa vasemmalta. Eipä sellaista ole tullut ollenkaan ajatelleeksi... Totesin, että hevosta "seurauttaessa" täytyy ajatella hieman toisin: pää on parasta olla "ohjaajan" kohdalla. Tuntuisi hirvittävän epäloogiselta taluttaa hevosta sen lavan kohdalta. Lisäksi koiramainen katsekontakti olisi suorastaan järjetön vaatimus fyysisen erilaisuuden vuoksi. Mitä Ransuun tulee, se seuraa ihan automaattisesti suoraan ja oikealle, ja pysähtyy. Liikkeelle lähtö on vähän hidasta ja tiukat käännökset vasemmalle vaativat reilusti valmistelua.

Luonnollisestikin sitten täytyy hevosen kanssa tokoillessa ottaa huomioon, että kaikki paikallaolot ja pysähtymiset tehdään seisten. Ei ainakaan istuen. Enkä kyllä opettaisi maahanmenoakaan ainakaan tässä yhteydessä, vaikka se varmasti olisikin periaatteessa mahdollinen.

Ai niin, Mari tykkää tosi paljon, kun puhuttelen sen ylpeydenaihetta Ransuksi ja "ihan koiraksi" ja nyt sitten vielä kohta tokokoiraksi... ;) Kerran, kun Mari oli aikaisemmin reissussa ja Juuson kans käytiin Ravelsia liikuttamassa, tehtiin Marille käytännön pila. Ravels nimittäin pysähtyi sisälle tuodessa tutkimaan karsinansa kaltereissa olevaa viestilappusta. Itse asiassa näytti ihan siltä, kuin se lukisi "hänelle" jätettyä viestiä. Taas pidettiin sitä tosi fiksuna ja tarkkaavaisena (kaiken se huomaa). Testattiin sitten, mahtaako omistaja olla yhtä fiksu, ja kirjoitin tussilla Ravelsin nimikylttiin alapuolelle "Ransu" (kun kaikilla muillakin on joku lempinimi) ja piirsin vielä lurppakorvaisen koiranpään... Juuso oli kyllä kovasti moista ilkeyttä vastaan, mutta hihiteltiin siinä naapurikarsinan hevosen omistajan, Leenan, kanssa, että kuinkahan kauan mahtaa kestää, että Mari huomaa... Ja eihän se tosiaan edes heti huomannut sitä. Ihmetteli vain, miksi muilla on niin hauskaa. Toinen huvitus oli vielä se, että tiesin Marin olevan niin laiska, ettei se viitsi kumittaa sitä Ransua ja koirankuvaa siitä pois. Niinpä se lukee siinä edelleen...

No eilen sitten kokeilimme ihan vaan tuossa pihalla vähän töpötellä tipuaskelin hidasta käyntiä Gievran kanssa. Ihan taatusti menin paljon nopeammin ja/tai pidemmin töpöttelyin kuin Marikan komennossa, mutta ihan kivasti se meni ja nakkelin vähän frisbeetä palkkioksi. Ja meidän "taistelutahto muistaakseni -1" repi frisbeen kanssani hajalle...

Mietin noita kävelyvauhteja, kun olin aikaisemmin ottanut vähän seuraamista ja luoksetuloa Peikon kans.
Sen kans kävelen tosi paljon hitaammin, melkeinpä normaalikävely Peikon kans on kuin hidas kävely Gievran kans. Peikkoa se hitaahko kävely rauhoittaa ja selkeyttää, kun taas Gievraa hidas kävely turhauttaa, ehkä siksi että sen on vaikea askeltaa siihen tahtiin. Yritän nyt muuttaa omaa hidasta kävelyäni reippaampaan suuntaan, mutta lyhyemmillä askelilla. Kuitenkin niin, että jos meidän hidas ei jollekin tuomarille kelpaa, niin sitten ei kelpaa ja who cares anyway! Se kuitenkin eroaa meidän normaalista harppomisesta, joten mielestäni sen pitäisi kelvata.

Pohdiskellaan nyt sitten Peikkoakin, kun kerran Gievraakin. Peikon kanssa ei sitten ehditty treenata eilenkään. Reppana jää aina veljensä varjoon. Lähiaikoina ollaan saatu joitakin tosi kivoja treenejä kyllä Peikonkin kanssa aikaan, mutta yleensä ottaen Gievra sopii omaan tyyliini paremmin, joten sen kanssa on mukavampi treenata.

Joka tapauksessa, kuten tuli Gievran osiossa todettua, olen viime aikoina huomannut, miten hyvin Peikko osaa erotella sanoja. Jostain syystä tämä ominaisuus on tullut esille aika vasta. Joko siitä syystä, että Peikko on alkanut kuunnella niitä paremmin tai sitten se on alkanut reagoida niihin selvemmin. Olisiko taustalla sitten joka tapauksessa madaltunut stressitaso, koska se on ollut yleisesti rauhallisempi ja mukavampi jo jonkin aikaa. Ehkä me olemme lopultakin löytämässä yhteisen sävelen. Vähän jään miettimään myös, onko Cahppen kuolemalla tässä jokin osuus. Oliko Peikko leimautunut niin vahvasti vain vahvaan koirajohtajaan, että se ikään kuin sivuutti ihmiset sen elämässä? Tai aiheuttiko Cahppe sille stressiä? Muutama pikku kähinähän niillä silloin tällöin oli, mutta pääasiassa ne tulivat kaikki tosi hyvin toimeen keskenään ja Peikko selvästi ikävöi Cahppea, kun se oli vasta kuollut. Olisinko minä sitten siinä vaiheessa vasta ansainnut Peikon luottamuksen? Olisiko Peikko peräti tulkinnut Cahppen vanhuuden etuoikeudet jotenkin väärin? Esim. sen, kun olosuhteiden pakosta Cahppe päätti itse, milloin sen pitää päästä ulos jne... Tässäpä varmaan riittääkin pohdittavaa.

Koulutuksellisesti Peikko on siinä mielessä helpompi kuin Gievra, että se sallii jonkin verran virheitä. Ja se vaatii ja sallii myös enemmän toistoja. Se on siinä mielessä hyvä asia, että yleensä siinä vaiheessa, kun Peikko näyttää tajuavan asian, se myös tajuaa sen ja tekee melko luotettavasti sen, mitä sille on opetettu. Gievra on tavallaan paljon luovempi ja jokainen tilanne on sille uuden variaation mahdollisuus. Peikko ei keksi uusia suoritustapoja omasta päästään. Se kestää paremmin visuaalisia ja haisevia häiriöitä kuin Gievra, mutta äänihäiriöt taas ovat Peikolle vaikeampia. Peikko osaa kuitenkin paremmin sulkea muut asiat mielestään. Ehkäpä se on analyytikko ja Gievra holistikko...

Kaikesta tästä huolimatta Peikkoon on vaikea luottaa, koska se on äärettömän impulsiivinen tapaus. Esim. rauhallisesta paikallaolosta se saattaa ihan yhtäkkiä singota tutkimaan jotain kiveä, joka voisi olla vaikka pikkulintu (jos se on aiemmin nähnyt lähistöllä pikkulinnun). Sitten kun tilanne on ohi, se kääntyy katsomaan minua hölmistynyt ilme naamallaan, ihan kuin se ei itsekään tajuaisi, mitä juuri tapahtui. Sitten se saattaa jopa laittaa omatoimisesti uudellen paikallaoloon (tosin siihen paikkaan, missä se nyt on). Jos tilanne ei ole ohimenevää sorttia, Peikkoa on vaikea saada takaisin hallintaan, koska se ei itsekään hallitse itseään. Se vain toimii ennen kuin ajattelee. Tämän ominaisuuden seurauksena se on mm. tippunut kalliolta veteen umpisukkeluksiin, juossut pallon perässä täysillä seinään pahki jne... Jonkin verran nämä tapaukset sekä koulutus ja kokemukset ovat hidastaneet tuota tapahtumaketjua, jolloin periaatteessa, jos ihminen on täydellisesti läsnä tilanteessa ja huomaa asiat ennen koiraa, siihen väliin voi ehtiä. Mutta vaikeaa se kyllä on ja vaatii hirvittävän annoksen ennakointia. Ja jos tilanteesta myöhästyy, niin siihen on enää mahdotonta puuttua. Tämä on merkittävä ero Gievraan verrattuna. Vaikka se huomaa häiriöt paljon helpommin ja häiriintyy niistä enemmän, niin sillä on kuitenkin harkintakykyä ja toisaalta sen voi saada vielä muuttamaan tomintaansa. Se ei ensinnäkään katoa hallinnasta ollenkaan niin herkästi kuin Peikko (vaan ensisijaisesti siltä katoaa vain keskittymiskyky) ja sellaisessakin tilanteessa sen yleensä saa vielä takaisin hallintaan karjaisemalla tarpeeksi pahasti.

Toinen suuri haaste Peikon kanssa on sen taipumus äännellä herkästi. Onneksi olen alusta asti (Cahppen opettamana) osannut kiinnittää huomiota haukkumiseen, joten se ei juuri hauku liikkeiden aikana, niiden välillä kylläkin. Mutta ölinään, vinkunaan ja vonkunaan taas en osannut kiinnittää huomiota riittävän ajoissa ja ne ovatkin todellinen ongelma koiran kuumuessa. Siksipä kaikki, aivan kaikki, treenit pitääkin vastedes miettiä ensisijaisesti koiran viretilan kannalta ja yrittää pitää sen kuumuminen aisoissa. Peikko tekee hyvää työtä ollessaan rauhallinen. Tämä ei ehkä olisi yhtä suuri ongelma jollekin toiselle ohjaajalle kuin se on minulle. Minulla ei vain millään meinaa riittää kärsivällisyys viedä Peikkoa eteenpäin. Menetän hermoni ihan liian herkästi, jos asiat eivät etene. Ja Peikon kanssa taas pitäisi kaikessa olla rauhallinen ja kärsivällinen ja rauhallisen tyytyväinen. Peikkoa on helppo motivoida pallolla tai makupaloilla, joskin se saattaa niistäkin kiihtyä liikaa. Siksi käytän yleensä vain jotain kuivamuonan tapaista. Rauhallinen kehu on sille tärkeää. Jos tympäännyn siihen, se menettää motivaationsa välittömästi.

Tuo Gievran sanojen erottelu on jännä homma. Olen aina tiennyt, että se on huono siinä. Mutta ihan vasta lähiaikoina olen todella tajunnut, kuinka huono se siinä on. Huomasin nimittäin senkin, että se erottaa seis- ja istu-käskyt pääasiassa "huulilta lukemalla" eikä siksi, että yritän sanoa ne mahdollisimman selvästi. Siksi siis idarissa tulee ajoittain ongelmia, kun se ei näe kunnolla ilmeitäni.

Jos verrataan vaikka Peikkoon, niin se taas erottelee sanoja ihan eri hyvin. Cahppe oli myös tosi tarkka sanojen kanssa. Toisaalta se oli tarkka myös visuaalisten eleiden kanssa. Gievra oppii tosi nopeasti. Se on tosi visuaalinen koira ja äärettömän tarkkanenäinen. Nämä kaikki ovat toisaalta hyviä ominaisuuksia, mutta toisaalta asettavat paljon haasteita sen kanssa harrastamiselle. Tyhmän koiran kanssa olisi siinä mielessä helpompaa harrastaa, että sellainen antaa paljon virheitä anteeksi. Gievran kanssa virheitä ei saisi juuri tulla, koska se oppii niistäkin heti (=vääriä toimintamalleja). Visuaalisuus taas tekee äärettömän tarkaksi sen, miten sitä pitää ohjata, mutta siinä on se hyväkin puoli, että sille voi vihjaista asioista usein varsin huomaamattomasti. Tokon kannalta nenän tarkkuus on oikeastaan vain huono puoli. Tunnarissa pärjää vähemmälläkin ja muilta osin hajut aiheuttavat sitten tosi pahan häiriön. Gievran paras ominaisuus harrastusten kannalta on sen viretila ja kestävyys tehdä työtä. Minun pitäisi vain oppia säätelemään sen viretilaa vielä paremmin, koska hyvä vire yhdistettynä huonoon sanojen erottelukykyyn aiheuttaa hirveän määrän turhaa sähläämistä, josta pitäisi päästä eroon, koska siitä seuraa virheitä käytännöllisesti katsoen aina.

Treenattiin eilen Marikan ja Astin kans. Aiheina olivat kummallekin seuraaminen, luoksetulo ja ruutu. Ihan aluksi verryteltiin koirat niin kuin oltais kokeessa ja tehtiin sitten kyseiset liikkeet ensin ikään kuin kokeenomaisesti. Lopuksi mietinnän jälkeen treenattiin samoja liikkeitä. Tämä oli ihan toimiva kaava, jonka Marika oli miettinyt. Heh, meidän oli tarkoitus tehdä taas noin puolen tunnin treeni, ja kuinkahan pitkäksi se taas venyi... Ainakin puoli toista... Ihan tyypillistä meille.

No niin, asiaan. Gievran seuraaminen meni sillä tavalla kokonaisuutena ihan hyvin, että se pysyi koko seuraamisen hyvin mukana ja piti kontaktia. Asento oli etenkin hitaassa kävelyssä varsin vino ja edisti jonkin verran. Vasemmalle kääntymiset olivat hieman velttoja tai vajaita. Osa perusasennoista oli liian edessä ja joku taisi olla vähän väljäkin. Askeleet taisivat mennä ihan hyvin, samoin juoksu, paitsi juoksutäykkärissä Gievra teki hirveän kaarroksen. No, ainakin nyt tuli paljon asioita treenattavien listalle. Myöhemmin sitten treenattiin hidasta kävelyä ja siinä lähinnä minun osuuttani. Tuli yhtäkkiä sellainen tunne vissiin meille molemmille Marikan kans, että mun hitaan kävelyn vauhti taitaa olla hirveän hankala Gievralle ja syynä siihen, että se turhautuu siinä, alkaa vinkua ja tekee sen tosi huonosti (=vinossa). Näitä vauhtisäätöjä ollaan aikaisemmin tehty Marikalle Astin kans, mutta eipä sitten oo käynyt mielen vieressäkään, että oiskohan meillä sama tilanne itsellä! Hohhoijaa... No, nyt Marika sitten koetti optimoida mun hidasta kävelyä ja koiran suorituksen kannalta se tuntuikin heti paljon paremmalta. Gievra selvästi tykkäsi. Mutta minusta itsestäni se tuntui ihan idiootilta! Minä kuulemma harpon eteenpäin hirveän pitkillä askelilla (ja niin varmasti teenkin... pitkillä ja himputin hidasliikkeisillä koivilla on pakko ottaa pitkiä askelia, jos haluaa päästä eteenpäin). Nyt sitten pitäisi opetella kävelemään jollain ihmeen tipuaskelilla! Mitenkähän tästä selvitään. Ei kai se auta kuin yrittää...

No sitten luoksetulo olikin täynnä virheitä. Ilmeisesti Gievralle on tullut siihen tosi paha koekaava, vaikka viimeisestä kokeesta on jotain kahdeksan kuukautta. Verrytellessä en ottanut yhtään läpijuoksua, koska vauhtia tuntui olevan koko ajan ihan liikaa. Ja kun olen silloin tällöin ottanut liikettä kotosalla (ilman törppöjä), se on mennyt kokonaisuutena kohtuuhyvin (paitsi liikaa vauhtia ja huonot pysähdykset). Nyt sitten kun oli liikkuri ja törpöt, niin ensimmäiseksi tuli sama virhe kuin viime kisoissa: Gievra ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tätä ei tapahdu normaalitreeneissä koskaan. Sitten, ihan uutuutena, se ei tullut ekalla käskyllä luokse. Toisella käskyllä se tuli ihan sopivaa vauhtia, ja pysähtyi siitä, joskin löysästi. Seuraavassa välissä se pudotti heti laukasta raviin ja meni ihan itse maahan keksimmäisten merkkien välissä... Loppuväli tuli sitten hyvin. Tästä sitten myöhemmin korjattiin maahanmeno ja ekalla liikkeelle lähtö, pysäytyskin oli kuulemma parempi. Sitten otinkin seisomismerkiltä sen suoraan luokse. Sitten otin vielä ilman liikkeen alkua siten, että vein seisomismerkille ja otin siitä tule...luokse. Nämä hyvin. Nyt pitää varmaan enemmän treenata törppöjen ja liikkurin kans, mutta ottaa sitten erilaisia harjoituksia. Ja ottaa kisamaista luoksetuloa sitten taas ilman noita kisaan yhdistäviä tekijöitä.

Ruutu sitten... Jätettiin Astilla ollut matonpalanen Gievralle ihmeteltäväksi ruutuun. Itse ruutuun meno menikin ihan kivasti, mitä nyt koira rupesi kaivamaan sitä maton palasta ruudusta seisomisen ja maahanmenon välissä... Myös kävelyt ja kutsu ok. Sen sijaan merkki olikin yhtäkkiä ihan mahdoton juttu. En oikein tajua, mikä siihen iski, ettei se mennyt merkille ollenkaan. Nyt pitää ottaa tehotreeninä pelkkää merkkiä tai merkkiä häiriöiden kera, mutta ilman jatkolähetyksiä. Olen varmaan unohtanut tyystin treenata enää pelkkää merkkiä, jolloin koiralle on muodostunut siitä mielikuva, että se on vain välttämätön paha matkalla jonnekin mukavampaan. Toisaalta siinä voi olla taustalla myös se, että jossain vaiheessa, kun se on ryöstänyt merkin ohi ruutuun tai kapuloille, olen alkanut tarkoituksellisesti laskea sen virettä sanomalla "merkki" aika tylysti. Se on toiminut ainakin siinä mielessä, että koira on paremmin tajunnut, mitä siltä odotetaan. Gievra kun on tosi huono erottamaan sanoja toisistaan. Kuitenkin tässä on voinut käydä nyt niin, että olen sanonut käskyn tylysti aina silloin, kun treenit on jo menneet pieleen ja iloisesti muulloin. Eli ehkä Gievra luuli nyt, kun sanoin heti tylysti, että perskules, nyt on jo jokin mennyt pieleen, ja hämääntyi siitä. Aion kuitenkin säilyttää tylyn käskyn, mutta käytän sitä jatkossa koko ajan ja palkkaan hyvin merkin tehotreenistä.

Toukokuun alussa Canerok täytti 2 v.

Juhlat jäivät järjestämättä tänäkin vuonna muiden projektien vuoksi, mutta jospa sitten ensi vuonna...

Ennen se olisi siirtynyt näyttelyissä veteraaniluokkaan... Huhhuh, tuo viriili vipeltäjäkö? No, nykyäänhän se raja on sentään 8 vuotta. Oikeastaan luokan nimi voisi olla senioriluokka ja sitten vaikka yli 10-vuotiaille olisi vielä erikseen veteraaniluokka. Gievrasta ainakin huomaa, että siitä on kuluneen vuoden aikana tullut aikuinen, vähän sellainen äijä.

Olimme Juuson ja Gievran kanssa pitämässä Canerok-esitepöytää löytöeläinkodilla ja esittämässä koiratanssia kahteen kertaan. 

Juuso 5v. esitti Gievran kanssa ohjelman, jonka suunittelimme yhdessä vain noin viikko ennen esitystä. Musiikiksi Juuso oli itse valinnut AC/DC:ltä kappaleen Moneytalks. No, oikeastaan Juuso olisi vielä mieluummin halunnut musiikiksi Teräsbetonia, mutta sanoin, että tehdään jokin sellainen ohjelma paremmalla ajalla. Kotona harjoitukset menivät jo kokonaisuutenakin aika hyvin, mutta vähän taisi ensiesiintyminen yleisön edessä jännittää eikä koirakaan siis ollut välillä oikein touhussa mukana. Pisteet kuitenkin Juusolle siitä, että esitys toteutui ilman viime hetken kiukutteluja ja jänistämistä. Ja harjoittelumäärään nähden on suorastaan ihme, että homma sujui noinkin hyvin...

Itse esitin Gievran kanssa Cahppen muistoksi tehdyn ohjelman, jonka musiikkina on Manowarin Hymn of the Immortal Warriors. Alunperin olin aikonut tehdä kappaleeseen ohjelman Cahppelle, mutta koska yhteinen aikamme päättyi syksyllä, tein ikään kuin surutyönä kyseisen ohjelman Cahppen pojalle (Peikko puolestaan luultavasti perii sen ainoan ohjelman, jonka Cahppe itse ehti esittää). Esitys olisi voinut mennä paremminkin. Gievra oli mielestäni hieman laiskana. Esitykseen sattuikin ensimmäinen tosi kuuma päivä. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin oli, että se ei ainakaan sählännyt omiaan. Yleensä joudun jättämään makupalat pois, ettei se yli-innostuksessaan kohella hirveästi. Tällä kertaa oli pakko ottaa makupaloja käteen, että sain pidettyä sen mukana koko esityksen ajan. Sitten se vielä näki jotain iiihania ohi kulkevia koiria ja vinkui niiden perään, mutta onneksi se kykeni kuitenkin samalla suorittamaan oman osuutensa vaillinaisellakin keskittymiskyvyllä.

Ensimmäisen esityksen alussa saimme nauttia aina niin mukavista teknisistä ongelmista. Olin edellisenä päivänä laittanut mankkaan uudet patterit (vieläpä 8 isoa patteria), mutta kyseinen mankka jää pattereita käytettäessä stand by -tilaan ja ilmeisesti on muutenkin melkoinen patterisyöppö, koskapa yön aikana pattereista oli loppunut virta. Ei kerrassaan jaksanut pyörittää cd:tä. Onneksi sitten löytiksen porukassa oli ystävällinen henkilö, jonka autosta saatiin levyt kuulumaan ainakin yleisölle... Itselläni oli hieman vaikeuksia kuulla kappaleen hiljainen alku, mutta yhteispelillä "musiikkinaisten" kanssa homma hoitui ja käsimerkistä tiesin, milloin kappale alkoi. Oikeita kohtia jouduin vielä vähän arvailemaan... Parin päivän päästä mokomat patterit olivat vielä vuotaneet mankan sisälle. Ainakin opin taas jotain. Nimittäin sen, että esityksissä verkkovirta on välttämätön! Niin ja sen, että halpoja pattereita ei kannata ostaa tai voi pian olla uuden mankan osto edessä. Aikaisemmin olen jo oppinut sen, että ulkoilmaesityksiin on otettava oma mankka vähintään varalle, että voi olla varma riittävästä kuuluvuudesta.

Vappupäivän sää oli kerrassaan upea. Siksipä olikin oikein mukava käydä vähän illemmalla Juuson kanssa vielä hänelle lupaamallani "palkintojäätelöllä" Ruiskuhuoneen terassilla.

Jostain syystä en välissä löytänyt enää koko tätä blogia, joten luulin, että se on hävinnyt kokonaan, kun olen niin laiska kirjoittamaan. No, löytyihän se sitten taas. Ehdin kuitenkin aloitella (tilapäisille?) googlepages-nettisivuille uutta, yrityksen blogia. No, nyt kun tämä kuitenkin löytyi, siirrän nekin jutut tänne, koska en viitsi moneen paikkaan kirjoittaa samoja juttuja.

Samalla yritän saada siivottua noita välikategorioita pois, eli tarkoitus olisi, että jatkossa kaikki Gievran tokojutut ovat vain otsikon "Gievra TOKO" alla ja Peikon tokojutut vastaavasti "Peikko TOKO" alla. Tämä muutos siksi, että jotkut harjoitukset liittyvät useampaan liikkeeseen tai sitten ei varsinaisesti mihinkään liikkeeseen. Ja muutenkin on turhan monimutkaista kirjoittaa monta pientä juttua, kun voi kirjoittaa yhden pidemmän...

Lisään vielä Canerok-kategorian yrityksen tapahtumia varten ja vähän myöhemmin olisi tarkoitus lisätä vielä remonttiblogi sekä yksi uusi toko-blogi tms. Ja ei, minulla ei ole uutta koiraa, mutta jätetään nyt vähän jotain spekuloinnin varaakin... ;)

Peikonkin videokisaan tarkoitetun ohjelman kuvaus epäonnistui samaisesta syystä kuin Gievrankin. Tekniikka petti. Tai siis ei laitteet, vaan kameran käyttötaito... Yritettiin nimittäin kuvata pimeässä, ulkotulien kera. Kuvasta tuli niin sumuinen, ettei siitä ota yhtään mitään tolkkua. Lisäksi oli sama ongelma kuin Gievrankin ohjelmassa. Ei millään saatu koko kehää mahtumaan kuvaan. Tai jos kuvasi niin kaukaa, että se mahtui, niin sitten kamera oli ihan järjettömän kaukana ohjelman kuvausta ajatellen. Kameraa kun ei valitettavasti saa kuvauksen aikana siirtää. Laajakuvatoiminto olisi tuonut tähän ongelmaan hieman helpotusta, mutta ei sekään ongelmaa kokonaan olisi poistanut. Tuo kuvauspuoli on yllättävän vaikea, koska siinä on kuitenkin säännöt, joita on noudatettava.

Peikon ohjelmassa ei ollut varinaista koreografiaa, vaan olin vain miettinyt siihen sopivia liikkeitä, joiden pohjalta sitten improvisoitiin. Kappaleena oli WASP: Deal With The Devil, joka on oikein menevää perusrokkia, mutta tietysti WASP-tyyliin loistavaa sellaista. Peikolle toisaalta pitäisi olla hieman rauhallisempi kappale, tai ainakin välissä pitäisi olla rauhallisempi jakso, koska se kuumuu ja haukahtelee herkästi tuollaisessa menossa.

Gievran kanssa yritimme tehdä videokisoihin Cahppen muistolle omistetun ohjelman. Kappaleena Manowarin Hymn Of The Immortal Warriors, hyvin kaunis kappale. Kuvasimme syksyisellä, tuulisella merenrannalla, viikinkiasussa. Olisi vain kannattanut opetella käyttämään videokameraa ensin kunnolla. Nyt ei saatu kuvattua ohjelmaa kisatasoisesti ja enää ei kisaan ehdi uutta kuvata. Harkitsen kuitenkin videon julkaisemista esim. youtubessa. Tai ehkä se pitäisi vielä kuitenkin kuvata uudestaan, koska siinä on muutama häiritsevä virhe sekä Gievran että minun toimesta.

Gievran kanssa oli tarkoitus tehdä videokisoihin toinenkin ohjelma, joka ollaan esitettykin kerran. Siis se Twisted Sisterin Love Is For Suckers, jossa meillä on ihan erityyppinen koreografia kuin tuossa toisessa.  Ovathan kappaleetkin toki ihan erilaisia. Mutta sitä ei sitten yritettykään kuvata, kun meni kaikki aika noita muita yrittäessä. Miksikähän ne kuvaukset piti jättää taas niin viime tippaan, ettei sitten enää ehtinyt...

Cahppe lähti luotamme 16.10. rauhallisesti ja luonnollisesti 15,5 vuoden iässä. Se eli täyttä elämää lähes loppuun asti. Viimeisen kuukauden aikana se laihtui ja ulkona piti käydä melkoisen tiheästi, mutta vain kaksi viimeistä päivää se varsinaisesti sairasti ja silloin siitä näkyi väsyminen. Nyt sen tansseja ei enää ikä rajoita.

Saatiin melko viime tipassa tilaisuus osallistua Gievran kanssa Raahen tokokisoihin viime lauantaina. Päätin, että jos ja kun emme ehtisi enää treenata, niin tekisimme nyt sen, mitä olen niin kauan suunnitellut, keskeyttäisimme kisan kaavaa rikkoaksemme.

Kehäänmeno, se murheenkryyni, sujui tällä kertaa ilman ongelmia. Kurinpalautus lienee tehonnut, sillä paikalla oli kuitenkin sellaisia koiria, joihin Gievra tyypillisesti rakastuu: bc-narttu ja aussienarttu. Nyt ei siis mitään ongelmia siinä.

Paikalla istuminen ok, 10. Paikallamakuu samoin, 10.

Seuraaminen meni kokonaisuutena aika hyvin, olin tyytyväinen. Ei se tietenkään treenien tasoa ollut, vaan Gievraksi paikka paikoin aika löysää, mutta se pysyi mukana koko ajan, ei nuuskinut, ei haahuillut, ja enimmäkseen taisi pitää kontaktiakin. Perusasennot olivat aika ok, yksi jäi tekemättä, kun tuli ensimmäisen kerran juoksusta seis. Se ehti vähän edelle ja korjasi kyllä paikkansa, muttei jostain syystä älynnyt istua. Toisella kerralla sekin ok. Saatiin vissiin 8.

Idarissa tuli sitten pari virhettä juuri niissä kohti, missä ei olisi pitänyt tulla. Seisomisessa ja istumisessa treeni oli näköjään mennyt perille, kun se jäi molemmissa oikeaan asentoon, mutta seisomisessa se kääntyi kummasti minua kohti, kun olin tulossa takaa. Ja sitten, mikä kaikkein kummallisinta, se ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä! Se on juuri se, minkä piti olla varma. Ja sitten kun kehän ulkopuolella myöhemmin nollasin, niin se ei taaskaan meinannut mennä maahan. Sanoinkohan sitten jotenkin oudosti käskyn vai ollaanko harjoiteltu jo liikaakin seisomisen ja istumisen erottelua..? Nyt jälkikäteen taas treeneissä homma on kyllä sujunut, vaikka on ollut sadesäätäkin (ja kisoissa siis aurinkoinen, kuiva ilma). Idarin seuraaminenkin oli huonoa, löysää, mutta se saattoi johtua siitä, että vastasin itse liikkurille liian hätäisesti, enkä ottanut alkuun sitä aikaa, jonka olisimme tarvinneet. Tästä taidettiin saada 5, joskin itse olisin antanut 0.

Luoksetulon jätössä tuli taas ihan tyhmä virhe, ehkä jälleen liian hätäisen "valmiin" jälkeen. Gievra ei mennyt ekalla maahan, mutta kaukana ollut tuomari ei ilmeisesti huomannut ensimmäistä käskyä, kun en silloin katsonut koiraa. Itse luoksetulo meni hyvin. Gievra ei tullut likimainkaan täysiä, vaan rauhallista ja reipasta laukkaa. Siitä oli hyvä ottaa pysäytykset. Vauhti säilyi samana loppuun asti, ellei peräti vähän reipastunut viimeiseen väliin. Tästäkin saimme 10. Harmittaa vain se, että nykyään jotkut tuomarit antavat kymppejä matelevistakin luoksetuloista, kunhan pysäytykset onnistuvat (syö arvostusta kympeiltä). Kumpikahan siinäkin liikkeessä on se varsinainen asia? Itse en aio antaa periksi houkutukselle, vaan pidän edelleen laukkaa pysäytyksen kriteerinä. Tosin nykyään suosin rauhallista laukkaa "tule"-käskyllä ja ainoastaan "luokse"-käskyllä on tarkoitus tulla täysiä.